Vielä Tazengwasta

Viimeksi en saanut laitettua ihan kaikkia kuvia tänne blogiin, joten jatkan vielä parilla jotka on Nzegasta ja Tazengwasta. Safarikuvat on jo otettu, mutta näillä Onnelan yhteyksillä ei tällä hetkellä kärsivällisyys riitä niiden blogiin lataamiseksi. Olen nyt siis Darissa. Lensin Mwanzasta keskiviikkona ja Afrikantähteläistapaaminen on nyt jo kutakuinkin ohi. Huomenna tai sunnuntaina jatkan Tangaan tappamaan aikaa ja valmistelemaan opetuksia Ugandaa varten. Mutta sitä ennen pari muistoa viikkojen takaa...
Tazengwan raamattukoulun oppilaat käyvät kerran viikossa evankelioimassa Nzegan kaupungissa ja ympäristökylissä. Työn tuloksena on syntynyt mm. tämä pieni seurakunta kaupungin laidalle. Seurakunnan pastorina on Anna, joka opiskelee samalla viimeistä vuotta raamattukoululla. Työ menestyy edelleen. Aluksi seurakunta kokoontui puolivalmiin talon yhdessä huoneessa, mutta nyt on rakennettu talon eteen pressukatos, missä kokoukset pidetään. Anna pyysi minua saarnaamaan kirkossaan eräänä sunnuntaina ja mielestäni puhuinkin yhden elämäni parhaista saarnoista. Jäi kaikin puolin hyvä mieli (ainakin itselleni).

Täällä Afrikassa löytää itsensä uudenlaisista rooleista. Työväenluokkaisen perheen poikana oli aika erikoista palkata palvelija! Tai korrektimmin: "apulainen". Sellainen minulla kuitenkin oli Tazengwassa kahden viikon ajan. Apulaisenkin nimi oli Anna. Hän laittoi minulle ruoan, tiskasi, pesi pyykit, siivosi yms. Kaikki meni jouhevasti vaikka yhteisenä kielenä olikin swahilin, englannin ja viittomakielen sekoitus. Anna on vakituisemmin Tuokkolan pariskunnan apulainen, joten työ sujui rutiinilla. Jos ei keksi mitään muuta syytä tulla työhön Afrikkaan niin sellainen voisi olla kotitaloustöiden vähyys. Minä en ole seitsemään kuukauteen laittanut ruokaa tai tiskannut kertaakaan! Siivouksetkin voi laskea yhdellä kädellä. Työ on täällä halpaa, nääs!

Tero