Uganda

Ensimmainen viikko on takana Ugandassa. Oli mielenkiintoista tulla taas uuteen maahan, mutta eipa tama niin kovin erilainen ole Keniaan ja Tansaniaan verrattuna. Ainakaan Suomen perspektiivista. Happosen Hannu ja Milla perheineen ovat taalla Raamattukoulu/AIDS/kasityoprojekteissa, minka lomassa he ovat myos ruokkineet minut. Asun raamattukoulun Guest housessa, mika on ihan ok paikka. Samalla maella asuvat myos Pertti ja Heidi Soderlund ja heidan tyttarensa Ellen, seka Heinoset, jotka ovat parhaillaan Suomessa. Soderlundien esikoistyttoon Daisyyn tutustuin jo Sansibarilla, kun majoituin siella heidan perheessaan. Pertin isa oli legendaarinen Ake Soderlund, joten nyt on heita lahetystyossa Afrikassa jo kolmannessa polvessa (neljannessa jos lasketaan Matin ja Daisyn pikkupojat). Olen tutustunut talla viikolla hiukan Kampalan liikenneruuhkiin ja taalla tehtavaan Fidan tyohon. Yhdessa AIDS-seminaarissa olin oppimassa ja eilen olin konferessissa eraassa kylassa...Ajoimme vajaat 2 tuntia lanteen Kampalasta ja saavuimme kylaan, jonka nimen olen jo unohtanut. Olimme paikalla vaan hiukan liian ajoissa ja odottelimme paikan paalla viela reilun tunnin, ennenkuin yleisoa oli paikalla edes kohtuullisesti. Paikalla oli useampia pastoreita ja mina nuorimpana sain aloittaa. Pikku hiljaa vakea tuli paikalle mukavasti ja kolmannen pastorin alottaessa oli sali jo taynna (n. 250 hloa). Yhteensa viisi saarnaa, useampia kuoroja, rukousta, terveisia ym. puheenvuoroja ja ei yhtaan taukoa! Siina meni se paiva mukavasti. En ole aiemmin ollutkaan kokouksessa, joka kestaa yli 7 tuntia. Onneksi oli elavia puheita ja lauluja ja vetta mukana. Kenellakaan ei ollut kiire pois.

Konferenssi oli erityisen virkistava hengellisesti. Neljannen saarnan jalkeen oli rukouspalvelua ja siina sain itsekin paljon. Erityisen tarkea konferenssin onnistuminen oli jarjestavalle seurakunnalle, jonka pastori oli kuollut n. viikkoa aiemmin autokolarissa. Nuori leski oli mukana melkoisen lapsikatraan kanssa, joista osa oli pastorin AIDSiin menehtyneen veljen lapsia.

Pertti Soderlund oli konferenssin paapuhuja ja piti viimeisen saarnan. Hanta tulkkaamassa oli Sunday, joka itse piti edellisen saarnan. Kuten voitte huomata paidan housuista karkaamisesta, Sundaylla oli vauhtia puheessa. Samaten konferenssissa puhui Malawilais-Norjalainen Steven, joka oli hiessa hankin puheensa jalkeen. Aloin epailla omaa sopivuuttani Ugandan vauhtisaarnaajien joukkoon, mutta pian palaan nukuttamaan Suomalaisia rauhallisella tyylillani.

Tero