Leijona

Siinä se nyt on! Jälleen on yksi asia tehty elämässä pois päätä vaivaamasta. Leijona on nähty villinä luonnossa ja vielä kuvattu. Itse asiassa Serengetissä ja Ngorongorolla näin useita leijonia ja otin niistä kymmeniä kuvia. Seuraavaksi voi ottaa jonkun uuden tavoitteen elämälle.

Safarielämä on jännää. Ngorongoron kraaterin reunalla oli camping-alue, jossa yövyimme yhden yön. Samaa aluetta käytti myös kolme norsua ruokailuunsa. Norsu ei ole yleensä kovin aggressiivinen, mutta leirintäalueen asukkaat onnistuivat hermostuttamaan otuksen kun menivät kuvaamaan liian läheltä. Norsu jahtasi ihmisiä parikymmentä metriä ja luovutti sitten. Tai ehkä totesi voittaneensa, kun ihmiset vielä jatkoivat juoksuaan eri suuntiin. Pimeän laskeuduttua tuli toinen vierailija (tai oikeastaan isäntä) meitä lähelle. Iltaa istuessamme teltan edessä havaitsime yllättäen puhvelin syövän muina miehinä ruohoa vain 10m päässä meistä. Opas kiiruhti jo varoittamaan meitä, koska puhveli hyökkää hanakasti ihmisenkin päälle. Tämä kaveri oli kuitenkin rauhallinen. Välillä se tuijotti meitä, mutta enimmäkseen me sitä.

Maisemat on Serengetissä hienot. Ngorongoro on myös jo nähtävyys sinänsä: Tulivuoren kraateri, mikä on täynnä elämää.

Matkaseura oli ihan kunnollista. Kuskin ja oppaan lisäksi Land Cruiserissamme matkasi kaksi Tamperelaista tyttöä ja kaksi Amerikkalaista poikaa. Tapasin tämän porukan Mwanzassa ja kun jaoimme kulut viidestään, tuli matkan hinnaksi lopulta aika kohtuullinen summa rahaa (390$ mitä halvemmalla ei kahden yön safaria pysty tekemään).

Eläimiä oli monenlaisia. Osa on saaliita ja osa saalistajia. Kuvassa Thompsonin gaselleja (kai).

Norsut ovat melkoisia metsämiehiä. Puusta yleensä näkee, onko norsu käynyt sitä syömässä vai ei. Isotkin oksat joutuvat taipumaan kun norsulla on nälkä.

Kirahvin perspektiivi on erilainen kuin useimpien muiden eläimien. Tämänkin kuvan kirahvipariskunta katseli meitä alaspäin.

Emme olleet suinkaan ainoita safarimatkaajia Serengetissä. Tällä hetkellä on huippusesonki safaribisneksessä. Alue on kuitenkin niin laaja, ettei minua erityisemmin häirinnyt toiset matkaajat.

Gepardi oli hieno bongata. Se oli leijonan ja leopardin kanssa ykkösenä toivelistalla eläimistä, joita haluaisin nähdä. Kuvan gepardi oli kaverinsa kanssa pyydystänyt Thompsonin gadellin ja oli sitä juuri syömässä kun saavuimme seuraamaan sen ruokailutottumuksia.

Lopuksi pieni havaintotehtävä: Yritä löytää leopardi tästä kuvasta. Oli se elävänäkin vaikea huomata, myönnän.

Kaiken kaikkiaan safari meni ihan nappiin. Eläimiä nähtiin enemmän kuin uskalsi toivoa. Kaikki alueella elävät isommat otukset tuli bongattua. Ainoa pikku minus oli sää. Täällä Tansaniassa on sadellut hiukan viime päivinä vaikka ei olekaan sadeaika. Ja Ngorongoron kraaterin reunalla oli kylmä. Se on 3500m merenpinnan yläpuolella ja illalla lämpötila laski lähes nollaan. Onneksi oli hyvä makuupussi ja lämmintä vaatetta mukana.

Tero