Saarnamies

Tänään olin saarnaamassa eräässä helluntaiseurakunnassa Tomondossa. Väkeä oli paikalla 30-40 ja aika monta lasta. Seurakunnilla täällä ei mene ihan niin hyvin kuin mantereen puolella, mutta pientä kasvua ilmeisesti jäsenmäärässä on. Tuskin kuitenkaan suurempaa kuin väestön kasvu keskimäärin. Seurakunta sijaitsee hankalapääsyisessä paikassa, keskellä muslimilähiötä. Joskus lentää kiviä katolle ja häiriöä yritetään järjestää seurakunnan ulkopuolella, mutta toistaiseksi uskontojen välinen konflikti on täällä Sansibarilla aika pientä. Tänään ei mitään tarkotuksellista häiriötä ilmaantunut.

Musiikki on isossa osassa Tansania kirkoissa, samoin Sansibarilla. Täällä ei ollut tosin montaa kuoroa, mutta erilaisia lauluporukoita jotka olivat erikoistuneet eri tyyliseen musiikkiin. Joukossa oli tosi hyviäkin laulajia, mutta säestyksen liittyy yleensä aimo annos sähellystä. Soittajat osaavat kyllä soittaa kohtuullisesti, mutta laulun alut ja loput eivät yleensä ole kovin hiottuja. Rummut tulevat yleensä Tansanian kirkoissas synasta, joten rumpalina ei täällä koe niin suuria elämyksiä. Aluksi eksoottiselta kuulostanut musiikki alkaa jo hiukan kuulostaa yksitoikkoiselta. Biisit vedetään yleensä aika samaan tyyliin. Toki välillä vaihdetaan railakkaasta menosta rauhalliseen jne, mutta soittimien saundit pysyvät aina vakiona.

Saarnasin tänään siitä, mikä on elämän tarkoitus. Se on ymmärtääkseni tuoda kunniaa Jumalalle. Sitä sitten analysoin ja yritin kertoa kuinka se käytännössä tapahtuu. Pidin mielestäni hyvän saarnan ja suuri kiitos siitä Rick Warrenille, joka kirjoitti kirjan "Purpose Driven Life". Mikrofoneja ei ollut kuin yksi, mutta minun ääneni kuului ilmankin. Eikä englantia osaavia kuulijoitakaan ollut kovin paljoa. Nyt menen syömään ja sitten lähdetään Kontsaksen Matin kanssa katsomaan nuorisokeskuksen jalkapallojoukkueen peliä.

Tero