Pemba

Palasin Pembalta tänään ja tältä siellä näytti. Näpsin lentokoneesta jo kuvia, kun oli niin erikoisen näköistä luontoa. Sininen löytyy joka sävyllä Pemban rannoilta. Kaunis ranta, vaikka ei tuohon ehkä hotellia tulla koskaan rakentamaan.

Pemballa on paljon vanhan näköisiä rakennuksia. Muutama hienokin on seassa, mutta paikallinen hotellin manageri valitteli, ettei tänne investoida yhtään mitään. Kaikki investoinnit menee Sansibarille. Täällä onkin jännitettä Pemban ja Sansibarin välillä. Ne ovat liitossa valtiollisesti, mutta poliittisesti välit on tosi kireät. Suurin osa Pembasta onkin vielä luonnontilaista viidakkoa.

Työttömyys vaivaa. Aika harva Pembalainen tekee oikeasti töitä. Tai ehkä jotain pikkuhommia silloin tällöin, mutta aika monella aika menee kadun varrella notkuessa. Ihmisten kävelynopeus on sekin mahdollisimman rauhallinen. Kuvan etualalla näkyy myös Tansanian teiden yleinen vitsaus, kuoppa.

Pidin muutaman raamattutunnin nuorisokeskuksen työntekijöille ja oppilaiden kanssakin järjestettiin keskustelutilaisuus. Nuorisokeskus sijaitsee Weten kaupungissa Pemban pohjoisosassa. Asukkaita on erään arvion mukaan n. 10 000. Keskuksen sijainti oli ihan keskellä kaupunkia kuvan liikehuoneiston toisessa kerroksessa.

Kontsaksen Matti oli myös Pemballa työasioissa liikkeellä. Tässä Matti yrittää saada kirjanpitoa ajan tasalle yhdessä nuorisokeskuksen kakkosmiehen, Emmanuelin kanssa. Matti lähti jo perjantaina, joten pari päivää olin ilman valkoisen miehen seuraa. Niitä kun ei Wetessä usein näe.

Ja kuinkas ollakkaan, sunnuntaina saarnasin saaren pääkaupungin Chake Chaken ainoassa seurakunnassa. Otin kuvan juuri kun kokous aloitettiin. Pikku hiljaa porukkaa valui lisää ja lopula kirkko oli mukavan täynnä. Itse istuin siinä vaiheessa jo omalla paikallani salin edessä. Täällä on seurakunnissa tapana, että pastori ja puhujavieras istuvat edessä ja vähän hienommilla tuoleilla.

Lauantaina olin kävelyllä Weten kaupungissa, kun seuraani lyöttäytyi melko hyvin englantia puhuva nuori mies. Olin tavannut kaverin jo aiemmin ja hän oli tapaamisestamme niin innoissaan, että halusi esitellä minut nyt äidilleen, jolle jo oli kertonut valkoisesta miehestä kaupungilla. Ihme kyllä suostuin lähtemään äitiä katsomaan, vaikka luottamustani tansanialaisten kaverillisuuteen on reissun aikana horjutettu. No, moikkasimme äitiä ja samalla 6-7 siskoa, kun heppu ehdotti, että eiköhän moikata samalla enoa, joka asuu naapurissa. Menimme sitten naapuriin ja minulla kesti hetken uskoa näkemääni. Eno asui häkissä! Aluksi tuo 35-40 -vuotias arabin näköinen mies ei halunnut vieraita, mutta kun näki minut, niin yllättäen halusikin jutella. Oppaani ehdotti, että antaisin enolle tupakan ja vaihtaisin pari sanaa. Lupasin vähän rupatella. Eno puhuikin hyvää englantia ja ensimmäisenä kysyi kuinka montaa kieltä puhun? Ennen kuin ehdin vastata oli jo seuraava kysymys tulossa. Enon sosiaaliset taidot olivat selvästi heikossa jamassa, ihmekkös tuo kun asui eristettynä. Sukulaistensa pieneen huoneeseen, kaltereiden taakse teljettynä. Oli siihen toimenpiteeseen varmaan ollut syynsä, mutta viimeiset kolme vuotta hän oli siellä viettänyt. Oppaani diagnoosi enostaan oli "He's little bit grazy". Itse pohdin kovasti erilaisia teologisia selitysmalleja tilanteelle, mutta sukulaispojan diagnoosi saattoi sekin olla oikea. Lähdettyämme tuosta talosta kaveri halusi minun vierailevan vielä isän toisen vaimon kotona. Siellä oli taas liuta siskoja ja oppaani lupasi, että ihan pikkurahalla saisin vähän ylimääräistä äidinmaitoa yhdeltä siskolta. Ei tullut kauppoja. TIA = This Is Africa.

Tero