Sivistys

Ja taas ollaan sivistyksen parissa. Tai ainakin isossa kaupungissa ja nettiyhteyksien ääressä.. Sivistyksen parissa olen ollut töissä viimeiset 2 kuukautta, nimittäin koulu-sivistyksen. Nyt on raamattukouluopetus toistaiseksi tauolla ja keskityn muihin hommiin täällä Darissa ja kohta Zansibarilla.

Palasin lauantai-iltana tänne Dariin ja takana on mielenkiintoinen jakso Sanjarandan raamattukoululla. Opetin siellä missiologiaa 2. ja 3. vuoden diploma-kurssille. Oppilaita oli 12 (1 puuttuu kuvasta) ja ikä ja sukupuolijakauma oli samanlainen kuin Tazengwassa. Oppilaat olivat sielläkin erittäin motivoituneita ja kiittelivät kovasti kurssin annista. Saarnasin myös paikallisessa kirkossa sunnuntaina ja koulun kappelissa keskiviikkona. Joten ihan työllistetty olin.

Ainoa pikku miinus reissussa oli malaria, johon sairastuin ensimmäisen viikon lopulla. Sitä potiessa meni pari päivää, mutta nopealla diagnoosilla ja hyvillä lääkkeillä pääsin jaloilleni aika nopeasti. Podin myös kurkkukipua, jonka vuoksi sairaalassa otettiin samalla reissulla näyte kurkusta. Tulokset olivat kuitenkin niin sekavat, että en lopultakaan syönyt minulle määrättyä antibioottikuuria. Kun lopulta sain jonkun tulkkaamaan minulle lääkärin käsialan, kävi ilmi, että kurkkunäytteestä löytyi poskiontelotulehdus ja joku muu ihme tauti, joka Suomalaisen lääkärin mukaan voi löytyä vain virtsanäytteestä. Joten päätin ottaa riskin ja jätin lääkkeet (jotka muuten olivat tosi-vahvoja antibiootteja) ottamatta. Kurkkukipu loppuikin pian ja ainoastaan nenä jäi vuotamaan. Nyt ei sitäkään tarvitse enää niistää kuin pari kertaa päivässä.

Sanjarandassa majoituin Tanskalais-Kanadalaisen lähettipariskunnan luona, jotka tosin olivat paikalla vain ensimmäisen viikon. Olosuhteet olivat siis siltä osin kohdillaan. Myös ruoka oli mainiota, vaikkeikaan ihan Tazengwan tasoa. Tuokkoloiden sapuskat pitivät minut kyllä potrassa kunnossa.

Innolla odotin kuitenkin jo netiyhteyksien pariin pääsyä, koska pari viikkoa sitten minusta tuli eno ja toivoin näkeväni kuvia uudesta tulokkaasta ja päästä skypellä jututtamaan Merja-äitiä. Yllättävän innoissani olen kyllä siskoni vauvasta. Harmi vaan kun etäisyyttä on niin paljon. Puolen vuoden päästä pääsen sitten katsastamaan pikku-Samuelin kehityksen ja ehkä siinä vaiheessa lapsi alkaa olla kiinnostunut jo muustakin kun nukkumisesta ja syömisestä.

Kiitos taas kaikille, jotka olette muistaneet rukouksin ja myös teille, jotka olette käyneet blogiani katsomassa (turhaan) viimeisten viikkojen aikana. Nyt olen taas yhteyksien ääressä ja blogi päivittynee useammin.

Tero