Opettaja

Nyt on opetusvastuut pyörähtäneet käyntiin täällä Tazengwassa. Kohta kaksi viikkoa on kokemusta ja tähän asti olen nauttinut työstä. Oppilaat ovat harvinaisen motivoituneita ja osallistuvat aktiivisesti tuntikeskusteluihin. Pyrinkin herättämään koko ajan uusia keskusteluja, jotta kukaan ei nukahtaisi luennointiini. Oppilaat ovat kovin eri tasoisia, niin oppimiskyvyssään kuin englannin kielen osaamisessa. Tämänkin vuoksi tuntikeskustelut ovat tosi tärkeitä. Olin ennen kurssin alkua hieman epävarma oppilaideni sukupuolijakaumasta, mutta nyt on asiaan tullut selvyys. Luokalla on 10 miestä ja 1 nainen. Iältään porukka on keskimäärin 40-vuotiaita. Olin aika yllättynyt kuinka iäkkäitä he olivat kun näyttivät Suomalaiseen silmään niin nuorilta. Oppilaina on useita pastoreita ja useimmilla on iso perhe. Elämänkokemusta siis riittää tuntikeskusteluissa jaettavaksi.

Kävin viime viikonloppuna Mwanzassa sekä Musomassa. Se tarkoitti aktiivista autossa istumista, mutta myös mielenkiintoisia elämyksiä. Mieleenpainuvin oli käynti Musoman lähellä olevassa pikkukaupungissa. Siellä vierailimme erään pastorin luona, joka on pahasti vammautunut vasemmasta jalastaan. Invaliditeetistaan huolimatta hän on johtanut seurakuntaansa todella vauhdikkaaseen kasvuun. Suurimpana kasvun syynä on ihmeet, joita seurakunnassa tapahtuu. Ainakin yksi lääkärien diagnostisoima syöpäsairas oli parantunut ja sokea oli saanut näkönsä. Monta mutakin ihmettä oli tapahtunut, mutta kun en osaa vieläkään swahilia niin jäin sen tiedon varaan, mitä Tuokkolan lähettipariskunta minulle tulkkasi. Pastori rukoili minulle vaimoa, joten saapa nähdä. Ainakin hänen rukouksensa on todistetusti kuultu.

Pastorilla on myös pieni poika. Pojan nimi on Päivi. Nimi tulee Tuokkolan Päiviltä. Seuraavalle lapselle tulee kuulemma nimeksi Tuokkola ja kolmannelle Sami. Toivottavasti eivät ihan hirveästi kärsi nimestään. Ainakin saavat kasvaa rakastavassa ilmapiirissä. Sen verran hyvä kuva minulle vierailusta jäi.

Haastavinta oli syödä juhla-ateria, jonka he meitä varten laittoivat. Kana ja riisi oli ihan hyvää, mutta koska olin kunniavieras sain lautaselleni myös maksan ja munuaiset. Sain ne kuitenkin ujutettua ruoan suhteen vähemmän nirsolle Tuokkolan Samille, joka kokemuksellaan selitti tilanteen niin, että annoin ne hänelle muka kunnioitusta osoittaakseni. Ruokailussa toimi katoksena heidän ”kirkkonsa”. Uusi on rakenteilla, mutta varojen vähyydestä johtuen työ etenee hitaasti.